Pihahommia, pitkiä duunipäiviä, salillakäyntiä, hoitokoiria, oman koiran koirakoulua, joogaa. Mitäs muuta vielä? Valokuvaustakin yritetään aina välillä.
En valita, sillä kun on stressaamatta kiireestä turhia ja nauttii kaikesta tekemisestä ja niistä pienistä hetkistä kun saa hengähtää, on asiat tosi hyvin. Ja kun tosiaan ymmärtää, että kaikkea ei ole pakko ehtiä tänään. Eikä huomennakaan. Mielentilasta se on kiinni, vaikka välillä tuntuisikin hukkuvan kaikkeen tekemiseen.
Tässä muutama räpsy syksyn varrelta; omaa satoa, metsäreissu pari viikkoa sitten lähimetsään ja pihahommia hoitokoirien kanssa.
Olen muuten vaihtamassa kamerakalustoa 600D:stä Canonista täyskennoiseen 6D:hen. Toivottavasti tämä aktivoisi myös kuvaamista, sillä nykyisin saattaa mennä viikko pari ilman yhtäkään räpsyä. Katsotaan mitä käy, kunhan joku ensin ostaisi nuo vanhat kamat nurkista.
